Jos lasket aktiivisen elämäntavan ylläpidon tai asettamiesi tavoitteiden saavuttamisen pelkän motivaation varaan, olet melkeinpä 100%:n varmuudella matkalla kohti epäonnistumista.

Toisaalta. Olisihan se hienoa, jos heräisimme jokaiseen päivään aina niin motivoituneita, että liikunta, terveellinen syöminen, töiden tekeminen jne. olisi helppoa ja hauskaa? Voisimme vain asettaa itsellemme aina uuden tavoitteen ja saavuttaa sen tuota pikaa.

Realiteetti on kuitenkin se, että uutta tavoitetta asettaessa motivaatiomme on yleensä todella korkealla ja alussa toiminta, joka vie meitä lähemmäksi tavoitettamme on helppoa. Jossain vaiheessa tämä ihana motivaatio alkaa kuitenkin heikkenemään.

Tässä kohtaa yritämme jotenkin taistella tätä laskevaa trendiä vastaan. Jos olet lyönyt vetoa kaverin kanssa, antaa se varmasti lisää motivaatiota. Toisaalta oman kehittymisen havaitseminen nostaa motivaatiota. Jotkut katsovat netistä motivoivia ja inspiroivia videoita. Keinoja on useita.

Mitä jos tässä kohtaa muuttaisimme hivenen käsitystämme motivaation roolista ja merkityksestä?

Mitä jos alkaisimme asennoitumaan motivaatioon kuten yllättävään bonukseen? Johonkin sellaiseen äärimmäisen mukavaan, joka ilmestyy paikalle aina silloin tällöin, mutta jonka olemassa oloa ei vaadittaisi koko aikaa?

Miksi näin? Eikö motivaatio ole kaiken perusta? Motivaatio on hyvä asia, mutta motivaation ongelma on äärimmäinen epäluotettavuus. Se tulee paikalle joskus, mutta ei joka päivä eikä varmasti silloin kun sitä eniten tarvitsemme.

Motivaatio on epäluotettava kumppani sen vuoksi, että se on tunne ja tunteilla on taipumusta vaihdella välillä yllättävänkin nopeasti.

Kysymys kuuluukin, että haluatko oikeasti laskea kaiken toivosi juuri asettamasi tavoitteen saavuttamiseksi, jonkin näin ailahtelevan varaan?

Ensimmäinen ja tärkein sääntö kaiken uuden rakentamisessa on, että perustan pitää olla kunnossa. Motivaatio on kuin uuden rakennuksen rakentaminen suon päälle ilman kunnon paalutusta. Mitä sitten tilalle?

Jotta uuden aktiivisen elämän, terveellisemmän syömisen, pidempien yöunien tai järkevämmän talouden hallinnan liittäminen omaan elämään ei jäisi pelkästään jatkuvan motivaation tai jäätävän itsekurin varaan, niin nyt kannattaa lähteä rakentamaan uusia tapoja, jotka tukevat haluamasi tavoitteen saavuttamista.

Ja tämän uuden tavan rakentaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman pienestä. Sellaisesta toiminnosta, joka ei vaadi itsekuria juuri laisinkaan.

Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa tämä päivittäinen erittäin minimalistinen lihaskuntotreeni, jonka vaatimuksena on yhden etunojan, yhden vatsalihasliikkeen ja yhden kyykyn tekeminen. Kuka tahansa meistä kykenee tekemään tuon treenin jokaikinen päivä ja koko loppuelämän ajan.

Ajattele hetki tuon treenin tekemistä. Olen aika varma, että sinulle ei tässä kohtaa synny tätä tuttua tunnetta: ”Tänään en jaksa enää tehdä, mutta huomenna aloitan taas uuden elämän ja teen tämänkin treenin."

En väitä, että tällä treenillä saadaan aikaan sikspäkkiä tai kunnon pakaralihaksia. Eikä se sen tavoite olekaan. Idea on se, että kun lähdetään pienestä liikkeelle ja aletaan havaitsemaan kehitystä, niin näihin treeneihin alkaa automaattisesti tulemaan useampia toistoja ja tehoa. Ja jossain vaiheessa tästä toiminnasta syntyy uusi tapa ja ehkä sinä alat mieltämään itsesi aktiivisena ja urheilullisena ihmisenä?

Saatat jopa alkaa olemaan sen verran ylpeä tästä uudesta identiteetistäsi, että et yksinkertaisesti voi enää jättää päivittäistä liikuntasuoritusta tekemättä?

Mieti miten tämä sama malli voisi toimia myös muilla elämän osa-alueilla? Töiden tekemisessä? Talousasioiden hoitamisessa? Puolison, lasten tai ystävien kanssa toimiessa? Siinä miten asennoidut itseäsi ja omaa toimintaasi kohtaan?