Muutama vuosi sitten eräs nelikymppinen mies oli oikein tohkeissaan voimaharjoittelusta. Vaikka hän ymmärsi liikkuvuusharjoittelunkin päälle, se oli nyt kuitenkin ruvennut jäämään vähemmälle.

Kuntoilun lisäksi piti käydä töissäkin ja siellä tuli istuttua tietokoneen ääressä oikein urakalla. Pitkiä päiviä. No, pitkien työpäivien jälkeen tämä entinen himojoogaaja teki maastavetoa oikein tosissaan. Lisäksi takakyykkyä ja leuanvetoa. Sitten vielä tiukkoja intervallitreenejä juosten, hyppien ja kaikkea sellaista kunnon meininkiä. Ah, mikä nautinto! Odottaisiko nurkan takana nelikymppisen miehen ensimmäinen kesäkunto!

Alkoi sitten kesäloma ja mies ajatteli lähteä viemään lapsiaan Linnanmäelle. Paitsi että ei lähtenyt. Ei nimittäin suoristunut selkä ja kipu oli sellainen että nosti hien ison miehen otsalle ja taisi pari kyyneltäkin tippua.

Eniten sattui kuitenkin siihen lihakseen, jota kutsutaan ylpeydeksi, itsesyytökseksi ja potutukseksi. Tiesihän mies, että olisi pitänyt pitää järki päässä voimaa treenatessa, mutta vauhdinhimo oli vienyt mennessään.

Öö... jos tuo mies olisin ollut minä – mitä hän ei tietenkään, ehhehehe, ollut – hän olisi varmasti mennyt ortopedisen osteopaatin vastaanotolle. Siellä asiantunteva ortopedinen osteopaatti olisi osannut haastatella hänet huolella. Olisi kysellyt, että mitä sitä on tullut tehtyä, mihin sattuu, kuinka paljon ja millaisella kivulla on miestä muistettu. Olisi laitettu selinmakuulle, olisi nostettu jalkaa suorana ylös ja kyselty tuntemuksia. Olisi taivuteltu eteentaivutusta, sivutaivutusta, kuulosteltu kipua ja fiiliksiä. Osteopaatti olisi jopa koputellut refleksivasaralla ja olisi pyytänyt jännittämään jalkojen lihaksia eri suuntiin ja tunnustellut niiden voimakkuutta.

Viimeistään tässä vaiheessa mies olisi selkäkivustaan ja potutuksestaan huolimatta alkanut ihmetellä: minähän tulin osteopaatille enkä lääkäriin, mikäs tohtori tämä tällainen oikein on!?

Osteopaatti sitten olisi osannut kertoa että herra on hyvä ja rentoutuu vaan, tässä testataan hermoja eli neurologiaa. Ortopedisessa osteopatiassa kun tutkiminen on tärkeässä roolissa. Testejä kutsutaan kliinisiksi testeiksi ja ne perustuvat kaikki länsimaiseen lääketieteeseen.

Testejä on ortopedisellä osteopaatilla käytössään noin 800 ja niillä yritetään selvittää vaivan aiheuttaja, jotta voidaan sitten mahdollisimman tarkasti ja turvallisesti tehdä sellainen hoito joka auttaa juuri tähän vaivaan. Akuutti eli äkillinen alaselkäkipu voi nimittäin johtua monesta syystä.